Melkein vuosi bloggamaatta, ja nyt mä istun tässä taas Bloggerin valkoinen, tyhjä tekstikenttä auki. "Mitä tähän piti kirjoittaa?", oli ensimmäinen ajatus. Kauan on ollut jo kaipuu blogin pariin, mutta aina on ollut jotain. Jos ei ehdikään kirjoittaa, jos ei olekaan mitään mistä kirjoittaa. Voi kyllä, aina on jotain mistä kirjoittaa. Vaikka sitä ei niin osannutkaan ennen ajatella.
Tässä on tapahtunut ihan hirveästi kaikkea, enkä millään viitsi kaikkea alkaa tarinoimaan. Jos ihan lyhyesti kerron: seurustelen edelleen (ja olen myös kihloissa) Miskan kanssa, ja itseasiassa meille tulee sunnuntaina 8. päivä kaksi vuotta yhdessä täyteen. Kesäkuussa muutimme omaan kotiin, asuinalue oli kuitenkin sen verta iso virhe, että nyt muutamme joulukuussa uuteen, paljon parempaan kotiin. Se tuntui kodilta jo ensimmäisellä käynnillä siellä.
Ajokortin sain toukokuussa, joka on helpottanut elämää kyllä ihan valtavasti. Kauppareissut ja kaikki hoituu niin kätevästi, kun ei joudu bussilla raahaamaan raskaita ostoksia. Ylipäätään kaikki on hyvin ja kohta vielä paremmin, kun päästään muuttamaan. :)
On jotenkin vaikea nyt tähän lähteä mitään sen enempää kirjoittelemaan, tuntuu, että tulee ihan liian tylsää tekstiä ja ihan liian paljon. Ennemmin palaan oikean asian kera, toivottavasti mahdollisimman pian. Intoa ainakin on, ja paljon. Sellainen ikävä asia on, mikä itseasiassa on tätä bloggailun uudelleen aloittamista viivästyttänyt paljonkin, kun mietin alanko bloggailemaan ilman kameraa. No, en anna sen olla esteenä. On mulla puhelimessa ihan hyvä kamera. Voi että, täällä mä taas olen! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti